Olen rapiat 40 v. kahden lapsen äiti, joka havahtui keväällä siihen, että jonkinlainen vauvakuume nosti päätään. Näin silti, että aikanaan (siis kuopuksen syntymän jälkeen 7 v. aikaisemmin...) oli miehen kanssa päätetty, että lapsiluku on täynnä, kaksi riittää. Osasyyllisiä vauvakuumeeseen olivat kanssani samanikäiset facebook-ystäväni, jotka olivat joko juuri saaneet vauvan tai odottivat vauvaa...
Yht'äkkiä tuli kauhea surku, että voi ei, miksi olen antanut ajan kulua, miksi en ajatellut aiemmin, miksi emme yrittäneet kolmatta, olen JO NELJÄKYMMENTÄ, apua! Ja tätä miehelle surkutellessa sainkin häneltä aika yllättäen vastaukseksi, että "Ehtiihän tässä vielä. " Todentotta, niin ehtiikin - vai ehtiikö sittenkään?
Asian piti antaa hautua pari kuukautta. Heinäkuun alussa uskaltauduin varaamaan ajan hormonikierukan poistoon elokuulle. Tärisevin käsin ja sähköpostitse - soittaa en uskaltanut. Heinäkuun lomailimme perheen kanssa. Vauva-asia oli mielessä päivittäin. Etsin netistä muiden nelikymppisten vauvahaaveilijoiden keskusteluja ja faktatietoa nelikymppisen raskautumisesta, raskaudesta, riskeistä ja ties mistä. Pää tuntui välillä menevän ihan pyörälle kaikesta informaatiosta. Välillä kadutti ja olin jo melkein perumassa lääkäriaikaa, välillä kaikki tuntui päivänselvältä: kyllä me yritetään vielä!
Kierukanpoistoaika osui lasten koulunaloituspäivälle. Vein siis kuopukseni aloittamaan ekaluokkaa (esikoinen lähti mieluummin pyörällä kuin äidin kyydillä) ja itse lähdin terveyskeskuksen neuvolalääkärille. Jännitti ihan hirveästi. Ravasin vessassa ja vilkuilin kelloa. Vuoroni koitti.
"Jaahas, kierukan poistoa. Raskaus toiveissa, ilmeisesti?" Juuuh. Housut pois ja hommiin, noin niinkuin huumorimielessä sanoakseni. Kierukka lähti aika helposti, huh! Lisäksi lääkäri ultrasi munasarjani, munasoluja näkyi ja jostain isosta rakkulasta puhui? En jännitykseltäni tohtinut kysyä, että whaaat, mitä se tarkoittaa?
Lopuksi, siis täysissä pukeissa jo, hetkinen keskustelua lääkärin kanssa. Silloin hän viittasi ikääni parikin kertaa, mutta en muista tarkkoja lauseita... Ainakin hän suositteli muutaman kuukauden päästä varaamaan ajan gynekologille, ellei ovulaatiota tunnu olevan tai jos kuukautiskierto ei säännöllisty. Siis saadakseni reseptin jollekin hormonivalmisteelle. "Ettei asia turhaan pitkity, kun ikää kuitenkin on jo." Asia selvä. Lopuksi hän vielä sanoi, että "Rankkoihin hoitoihin ei varmaankaan ole aiheellista lähteä, kun lapsia kuitenkin on jo." Vastasin totuudenmukaisesti, että ei, vaikka ei se tainnut olla edes kysymys, vaan pelkkä toteamus.
Se siitä. Koko hommassa meni ehkä 15 minuuttia. Lähdin kotiin ja valmistauduin hakemaan lapsia koulusta...
Tässä tämä iltatähden tavoittelun aloitus. Jatkoa luvassa sitä mukaa kuin saan kirjoitettua :) Kaikki kanssasisaret: saa kommentoida vapaasti, ja kertoa omasta tilanteesta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti